Loppukeväästä törmäsin toistuvaan aiheeseen jutellessani kasvuyrittäjien kanssa. Muutaman Fondia-kollegani kanssa olemme olleet mukana sparraamassa kasvuyrittäjiä KasvuOpen-tilaisuuksissa myllärin roolissa. Yhdenkään kasvuyrittäjän suurin huolenaihe ei ole juridiikka ja sopimukset, vaan syystäkin kasvuhaluiset vetäjät keskittyvät miettimään, millä saavat bisneksensä lentoon ja miten rantautua uusille markkinoille. Kasvuyritykset toimivat usein pienestä pitäen kansainvälisesti tai aloilla, joissa tuotteen ja idean suojaaminen on kehityksen kannalta oleellista. Yrityksen kasvaessa henkilöstöhallinto ja siihen liittyvät kuviot saattavat saada yrittäjän hämilleen, varsinkin jos toimintaa on useammassa maassa. Asiakkaamme ovat törmänneet myös siihen, että mitenkäs suu pannaan, jos neuvottelupöydässä vastapuolen isot kansainväliset jätit iskevät sopimuksen pöytään ja siitä pitäisi neuvotella. Juridiikka ei kiinnosta lähtökohtaisesti kasvuyrittäjää ja sen ostaminen mielletään edelleenkin vaikeaksi, koska varmuutta siitä, mitä pitäisi ostaa ja milloin, ei välttämättä ole. Siitä huolimatta monella kasvuyrittäjällä saattaa olla aikomus exitiin jossain kohtaa yrityksen kasvutaipaletta, jolloin kunnolla hoidettu juridinen perusta tekee yrityksestä DD-valmiin ja sitä kautta arvokkaamman.